Kauan sitten, kaukana olevassa maagisessa metsässä, oli olemassa maaginen eläin, ja se eläin oli kristallikani. Tätä kania sanottiin omistavan ihmeellisiä voimia ja sen kyvyn antaa rauha ja onnellisuus kaikille, jotka katsoivat sitä.
Kristallikoni rakasti pyyhkätä puutarhoissa päivällä, mutta se oli vivahdusvimoinen yöllä, kun täysi kuu valahti yöstä. Yön aikana kani noukkasi luustaan ja leikkasi tähtien alla. Ja kun se tanssi... Se oli kuin taikuutta, jopa puut liikkuivat olennon kanssa. Se oli draaksi.
Suurin osa munnasta kristallikoriste oli jakaa se niille, jotka olivat sairaita tai surullisia. Kaniini ainakin teki ihmiset rauhallisiksi lähellään ja vähentäisi huolenaiheita. Kun heistä tuli huonoontunut, monet kyläläisistä etsivät kaniinia, tiedostien, että sen läsnäolo auttaisi helpottamaan epämiellyttävyyksiä. Monet muut uskoivat, että kosketus Kristallikaniineen parantaisi heitä häiriöistä.
Paperin tyhjä kristallipala kaniini oli kuuluisa ei vain maagisista voimistaan vaan myös kauneudestaan. Sen hiukset kirkasivat kuin jollain lumoavalla ominaisuudella, pehmeämpiä kuin silkki. Ihmiset rakastivat katsoa sen kauniita hampaita, toivoen, että siellä piiloteltiin jokin salaisuus. Kristallikaniini oli enemmän kuin vain kaunis näkymä.
Joten Kristallikaniini ei ollut vain kaunis ja taikoinen, sillä oli myös merkitystä luonnonmaagian uskoville. Joillakin se oli uudistumisen symboli, muistutus siitä, että parempi tulevaisuus on mahdollinen jopa haastavissa ajoissa.
EN
AR
FR
DE
IT
PT
RU
ES
BG
HR
CS
DA
NL
FI
LV
ID
IW
TL
CA
SV
RO
NO
KO
PL
JA
HI
EL
UK
VI
HU
TH
TR
FA
AF
MS
GA
IS
LA
NE
SQ
